Täydellisen terve ihminen, mikä se sellainen edes on?

Se missä vaiheessa elämää traumatisoituminen tapahtuu, vaikuttaa varmastikin siihen kuinka rankasti se muokkaa ihmisen minäkuvaa. Jos ihminen on saanut kokea riittävän turvallisen lapsuuden ja sitten aikuisuudessa tapahtuu joku yksittäinen traumatisoiva asia, on ehkä helpompi ymmärtää, että ”minä en ole paha, vaan kohtasin rankan asian tai minulle tehtiin pahaa.” Mutta jos traumatisoituminen on kroonisempaa tai lapsuudessa alkanutta, saattaa käydä niin että koko ihmisen minäkuva rakentuu ihan vinoon. Sitä alkaa pitää itseään jollain tapaa pahana, huonona ja kelpaamattomana.

Muistan, että minulla oli joskus kauan sitten ajatus, terveistä ”normaaleista” ihmisistä. Tuohon terveeseen liittyi kuva ihmisestä, joka vain suvereenisti elää elämäänsä eikä mitkään vaikeat tunteet ja epävarmuudet juurikaan paina mieltä. Terve tietää aina miten toimia. Ja jos joku terve sanoo minulle jotain vaikkapa minun elämästäni, niin hän on varmastikin oikeammassa kuin minä. Aika vaarallinen ajatusvääristymä, sanoisin.

Joku meistä saattaa suorittaa elämäänsä sulkemalla tunteet epäterveesti itsensä ulkopuolelle. Joku ulkoisesti terve ja pätevä itkee illat viinipullon kanssa sohvalla yksinäisyyttään. Se sun kaikista itsevarmimman ja iloisimman oloinen luokkakaveri saattaa kärsiä masennuksesta. Se äkkipikainen ihminen tiuskii sulle, koska hän ei ole oppinut muutakaan tapaa toimia. Sen aina avuliaan naapurin äiti kuoli eilen ja lapsella todettiin syöpä. Ja se ihminen joka katsoi sua pilkallisesti kun kerroit sun oireista, taisi olla itse aika kesken itsensä kanssa.

Kaikkihan me ollaan lopulta traumatisoituneita, toiset enemmän kuin toiset. Kaikille meille on tapahtunut asioita, jotka ovat vaikuttaneet meihin syvästi. Luoneet meihin pelkoja, arpia, mitä lie… Tervein ja onnellisinkin meistä kipuilee elämän kanssa, sillä se on elämän luonne.

Lopulta ajattelen, että trauman sattuessa tilanne ja olosuhteet ovat sairaat, ei ihminen. Ja sairaaseen tilanteeseen tai olosuhteisiin reagoiminen on terveyttä; merkki siitä että ihminen on elävä, tunteva olento.

Terveyttä voisi olla vaikkapa se, että rakastaa.

Terveyttä voisi olla se, että kokee myötätuntoa.

Terveyttä voisi olla se, että uskaltaa katsoa myös omaan pimeään ja myöntää epätäydellisyytensä.

Terveyttä voisi olla se, että osaa ja uskaltaa asettaa terveet rajat.

Terveyttä voisi olla se, että osaa elää mahdollisimman hyvää elämää niiden rajoitteiden kanssa, jotka juuri omalle kohdalle ovat sattuneet.

Ei sellaista päivää, jolloin voisin sanoa, että olen ”täydellisen terve” ole tulossa. Eikä niin ole tarkoituskaan. Meidän on tarkoitus oppia ja kasvaa ihan loppuun asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *