Ihmisyydestä

Pakko on tämäkin jonnekin saada kirjoittaa

Pakko on saada laittaa sanoiksi

Pakko on pyöritellä, pallotella

ja päästää menemään


Ettei jää ikiajoiksi sisälle

Ettei paisu 

Ettei tukahduta, kuristuta, hermostuta, lamaa

Tän pään kanssa on toisinaan niin vaikea elää,

kun se vaatii, syyttää, katoilee ja pätkii.

Toisinaan se toimii

ja toisinaan ei.

Toisinaan se luottaa

ja toisinaan ei.

Toisinaan se itkee

ja toisinaan ei.

Toisinaan kaikki on niin hauskaa

ja toisinaan ei mikään.

Kuinka onkaan rakkaat ystävät teidän päidenne laita,

ovatko ne aamusta iltaan yhtä auvoa aina?

Tuskin nyt sentään

tohdin sen tietää.

Ehkä yhdessä voimme tätä ihmisyyttä sietää.